The Garden- Melankoinen syntetisaattori ja hypnoottinen rytmi luovat kaupunkimaiseman äänimaailmaan

Industrial-musiikin lajityypissä on aina ollut viehätysvoimaa, joka kumpuaa sen kyvystä yhdistää aggressiivista energiaa ja avantgardejä tekstuureja. Se on musiikkia, joka herättää kysymyksiä ja luo kuvia mielikuvitukselle. “The Garden”-kappaleesta Coil-yhtyeen albumilta Scatology (1984) löydät kaikki nämä elementit, pakattuna hypnoottiseen kokonaisuuteen.

Coil oli brittiläinen experimental musiikkiin keskittynyt yhtye, joka perustettiin vuonna 1982 John Balance ja Peter Christophersonin toimesta. Heidän musiikkiaan ei voi helposti luokitella yhteen kategoriaan, sillä se on vaikuttanut sekä industrial- että ambient-musiikin kehitykseen. “The Garden” on loistava esimerkki Coilinin kyvystä yhdistää syntetisaattoreita ja elektronisia rytmejä surrealistisiin äänimaisemiin.

Kappale alkaa hidastempoisella, melankolisella syntetisaattorin melodialinjalla, joka kuulostaa kuin se kulkisi yössä läpi kadunkulmien ja sumuisen kaupunkinäkymän. Melodia on yllättävän kaunis, mutta sen alla väijyy hiljainen uhka – raskaat bassoliinat luovat tunnelman, joka on samalla hypnoottinen ja ahdistava.

Rytmit “The Gardenissa” ovat minimalistisen yksinkertaisia ja toistuvia, mikä vahvistaa kappaleen trancemaista laatua. Elektroniset rumpulyönnit ja syntetisoitu bassorumpu luovat tasaisen pulssin, joka tuntuu sykemäisiltä korvassa.

Tähän kaikkiin John Balacen laulutahti – jos sitä voidaan nimetä sellaisiksi – tuo surrealistista ja mystistä elementtiä. Hänen äänensä on matala ja etäinen, muistuttaen vanhaa äänittettä tai kaukaista radiolähetystä. Laulutahti koostuu melkein puherappu-tyyppisistä teksteistä, jotka ovat vailla selvää merkitystä.

“The Garden”-kappale on Coilinin mestarinäyte industrialin ja ambientin välisenä rajana. Se on musiikkia, joka vaatii aikaa ja keskittymistä – ensimmäisellä kuulemalla se voi tuntua sekavalta ja outolta. Mutta kun annat itsellesi aikaa kokea kappaleen ainutlaatuinen tunnelma, löydät itsesi hypnotisoituna sen mystiseen kaupunkimaisemaan.

Tämän kappaleen kuunteleminen on kuin astuminen John Balacen luomaan surrealistiseen maailmaan, jossa raja todellisuuden ja mielikuvituksen välillä hämärtyy. Se on kokemus, joka ei jätä ketään kylmäksi.